Shakkistrategian opettamisen sietämätön vaikeus – Osa 1

Taktiikan ja loppupelien opettaminen on suhteellisen helppoa, sillä harjoitustehtävien oikea vastaus on lähes aina päivänselvä. Samaa ei voida sanoa strategiaharjoittelusta, sillä tuoreidenkin harjoituskirjojen tarjoamat ”oikeat ratkaiset” ovat usein kyseenalaisia. Ratkaisun ohessa kerrotaan yleensä strateginen periaate tai maksiimi, jota noudattamalla ”oikea” ratkaisu löydetään. Huippuvahvojen analyysimoottoreiden vuoksi shakista on tulossa entistä enemmän periaatteista ja maksiimeista riippumaton peli, jossa pelataan niitä siirtoja, jotka toimivat – olivat ne sitten ristiriidassa tai sopusoinnissa vanhojen mantrojen kanssa. Tämän tosiasian vahvistaa myös maailmanmestari Magnus Carlsen tuoreessa TV-haastattelussa.

Kuvion asema on pelistä Marshall – Capablanca, New York 1909. Peliä on toistettu harjoituskirjoissa ad nauseam; tuorein perässähiihtäjä lienee Srokovksi (2014). Itse asiassa olen nähnyt ko. aseman viime viikkoina niin moneen kertaan, että ladoin sen koneelle ulkomuistista muutamassa sekunnissa. 

Harjoituskirjojen tarjoama standardiratkaisu on, että valkean pitäisi valmistella oman sotilasenemmistönsä etenemistä pelaamalla e4, Qe3 ja f4. Tämä suunnitelma on usein esitetty kiistattomana oikeana ratkaisuna (esim. Kopec & Terrie 2013), joskin Srokovksi (2014) mainitsee varjopuolena valkean lähetin aktiivisuuden heikentymisen.  Vaihtoehtoiseen suunnitelmaan en ole törmännyt yhdessäkään kirjassa.  Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Carlsen tai Kramnik siirtäisi tässä asemassa. Tuskin ainakaan 1.e4. Ehkä tässä remiltä haiskahtavassa asemassa ei ole enää paljoa pelaamista. Pöytäkirjaan voisi merkitä siltä istumalta 1/2-1/2.

Oletetaan kuitenkin, että valkea pelaa lähes universaalisti hyväksytyn suunnitelman mukaisesti: 1.e4 b6 2.Qe3 Rbd8 3.f4 Rd4. Mustalla on nyt pientä aloitetta. Huomaa, että valkean on annettava d-linjan herruus mustalle tai uhrattava a-sotilas. Komodo 7:n mukaan valkean asema on pikemminkin huonontunut kuin parantunut. Pelin instruktiiviset vaiheet tapahtuvat hieman myöhemmin, mutta en niitä rupea tässä toistamaan.

Srokovskin (2014) kirjasta löytyy erikoinen väite. Hänen mukaansa kuningassivustan sotilasenemmistön arvo kasvaa nappuloiden vähetessä laudalta. Voit lukaista tästä, mitä hän kirjoittaa sotilasenemmistöistä. Nunnin (2011) kirjasta löytyy toisenlaista tietoa, ja Mannisresidenssissä luotetaan Nunniin kuin vuoreen.

PS. Jos ei ole huomenna postilaatikossa Nunnin uusin opus, niin Mannissetä on hyvin hyvin vihainen. :)