Eriväristen lähettien loppupelit – Osa 1: Perusperiaatteet ja -konseptit

Looginen ajattelu

Looginen ajattelu on tärkeämpää kuin variaatioiden tarkka laskeminen. Tästä syystä muutoin supervahvat tietokoneohjelmat pelaavat eriväristen lähettien loppupelejä suhteellisen heikosti. Puolustajan pitää ”rakentaa” mielessä sellainen asema, josta peli ei pysty etenemään (fortress). Eriväristen lähettien loppupelien keskeinen teema onkin juuri fortress.

Erittäin voimakas tasapelitaipumus

Peli päättyy usein tasan, vaikka toisella pelaajalla olisi kaksi tai kolme (!) sotilasta enemmän.

Puolustajan sotilaiden sijoittaminen

Vastoin yleistä sääntöä, puolustajan pitää pyrkiä sijoittamaan sotilaansa oman lähettinsä värille. Tämä on ainoa loppupelityyppi, jossa ”huono” lähetti on itse asiassa ”hyvä” lähetti.

Positionaaliset nyanssit ovat tärkeämpiä kuin materiaali

Yleensä sotilaiden lukumäärä ei ole niin tärkeää kuin pienet muutokset sotilaiden ja muiden nappuloiden sijainnissa. Niinpä sotilaan uhraukset ovat yleisiä. Pääsääntöisesti vapaasotilaiden lukumäärä on tärkeämpi asia kuin sotilaiden kokonaislukumäärä.

Mieti tarkkaan sotilaiden siirtoja

Sotilaiden siirroilla on eriväristen lähettien loppupeleissä kauaskantoisia seuraamuksia. Mieti siis hyvin tarkkaan ennen kuin siirrät sotilaita, sillä ne eivät tunnetusti pysty siirtymään takaisin. 

Yhden diagonaalin periaate

Molempien pelaajien pitää pyrkiä sijoittamaan lähettinsä niin, että se puolustaa omia sotilaita ja estää vastustajan sotilaiden etenemistä samalla diagonaalilla.

Sotilaat tähtäimessä

Tyypillinen puolustuskeino on vastustajan sotilaiden uhkaaminen lähetillä. Tavoitteena on pakottaa sotilas siirtymään huonompaan ruutuun (samalla värille kuin vastustajan lähetti) tai sitoa kuningas suojelemaan sotilaita.

Seuraavassa esimerkissä toteutuvat samanaikaisesti kaikki nämä periaatteet ja konseptit.

1.c5! Bxc5 2.Bb3 e5.3.Le6 ja tuloksena on päivänselvä fortress (tasapeli).

HUOM. Tämän kirjoituksen periaatteet ja konseptit soveltuvat vain loppupeleihin, joissa sotilaita arvokkaammista nappuloista on jäljellä vain eriväriset lähetit. Pelkkien tornien lisääminen laudalle vähentään dramaattisesti tasapelitaipumusta ja muuttaa pelin luonteen täysin. Jos pelissä on vähänkin keskipelielementtejä jäljellä, soveltuu siihen eriväristen lähettien keskipelistrategian tärkein periaate: aloite on otettava haltuun lähes hinnalla millä hyvänstä. 

"Loppupelirankaisu"

Tumpeloin Kokkolassa helpon voiton torniloppupelissä Marjusaarta vastaan. Tästä seuraa "rangaistuksena" seuraavien kirjojen perinpohjainen tutkiminen tällä viikolla.. :)

3/4 Kokkolassa

Kaksi voittoa ja kaksi remiä Kokkolassa eli siis 3/4. Tavoitteena oli 3,5/4. Suoritusluku oli 2257 (FIDE), lineaarinen 2264. Selo/Elo on siis nousussa. Jos lasketaan vain Elo-luvun omaavat vastustajat (2,5/3). suoritusluku oli 2337 (FIDE) ja uusi Elo-lukuni Selo-laskurilla laskettuna 2112. Elo lasketaan hieman eri tavalla kuin selo, joten luku saattaa heitellä muutaman pisteen suuntaan tai toiseen.

Alla asema pelistä Manninen - Marjusaari. Ilmeisesti valkea pystyy voittamaan tämän aseman, mutta käytännössä se ei ollutkaan niin helppoa. Peli päättyi tasan.

Parhaat siirrot molemmilta näyttäisi johtavan daami vs. torni -loppupeliin, joka on "theoretically winning, but is quite tricky to play in practice." (Nunn 2009). Chessbasen mukaan valtaosa suurmestareista ei pysty voittamaan tietokonetta tässä loppupelissä, jos otetaan huomioon ns. 50 siirron sääntö.

Mustan pitää luonnollisesti välttää viemästä kunkkua nurkkaan, mutta oikeilla siirroilla valkea saa ajettua mustan seuraavanlaiseen zugzwang-asemaan:

Mustan torni tippuu muutaman shakin jälkeen siirsi hän sen sitten mihin tahansa.

PS. Melkoisia juttuja jäi näkemättä Kokkolan peleissä, kun rupesin niitä alustavasti tutkailemaan koneella. Postailen huomenissa lisää analyysejä..

Mannisdominointia luvassa sarja-avauksessa

Moderni näkemys shakkinappuloiden numeerisiin arvoihin

Modernin näkemyksen mukaan shakkinappuloiden numeeriset arvot ovat seuraavanlaiset (Kaufman 2012):

Ratsu                                  3 ½

Lähetti (pariton)                 3 ½

Torni                                   5 ½

Lähettipari                          7 ½

Kuningatar                          10

Nämä numeeriset arvot antavat oikein vastauksen liittyen nappuloiden vaihtoon lähes kaikissa asemissa, jossa kummallakaan pelaajalla ei ole merkittävää asemallista etua. Täydellä laudalla upseerien ja daamin arvo on yleensä himpun verran em. arvoja suurempi. Vastaavasti tornien ja sotilaiden arvo kasvaa laudan tyhjentyessä.

Tärkeä poikkeus on sivustoitu eli Fianchetto-lähetti kuningashyökkäyksen yhteydessä. Fianchetto-lähetti on lähes poikkeuksetta tärkein kuningasta suojaa nappula, joten yleensä sen (puolustuksellinen) arvo on vähintään tornin veroinen ja monissa tapauksessa suurempikin. Hyvä esimerkki tästä on sisilialaisen puolustuksen lohikäärmevariaatio.  

Satuin eilen voittamaan nopean shakin (15 min) Pohjois-Suomen mestaruuden, ja sain mitalin lisäksi palkinnoksi Yermolinskyn kirjan The Road to the Chess Improvement. Myös tämän kirjan esipuheessa painotetaan omien pelien analysoinnin tärkeyttä, joten ei muuta kuin Mannispeli kehiin.

Kuvion asema on pelistä Manninen - Fieandt (SM-liiga 2011-2012). Olin silloin ensimmäistä kertaa liigajäillä. Valkea on juuri uhrannut lähetin e6:een. Sitä aiemmin valkea oli rohmunnut ei-materialistista syistä c5-sotilaan, joka on kuitenkin heikko kaksoissotilas. Sen arvo lähenteli ennen uhrausta nollaa, mutta nyt sillä on kuitenkin jotain arvoa, sillä mustan ei ole niin helppo voittaa sitä takaisin. Valkealla on siis reilun kahden sotilaan arvosta materiaalia upseerista ja nyt tarjolla on lisää materiaalia laadun muodossa (ratsu lyö tornin).  

Tein kuitenkin virhearvion ja löin lähes välittömästi lähetin; olin ilmeisesti jo e6-uhraushetkellä tehnyt tämän päätöksen. 

Muutamaa siirtoa myöhemmin kävi selväksi, että  valkean kuningashyökkäysmahdollisuudet ovat täysin delusionaalisia: ”mahtava” tumma lähetti ei tee paljon mitään muuta kuin seisoo paikallaan ja suojelee pateettista C5-sotilasta. Valkea ei pysty etenemään f-sotilaalla, sillä f-linja on vankasti mustan hallinnassa ja mustan vahva lähetti tiirailee e4-sotilasta (ja samalla suojaa b7-sotilasta). Lisäksi mustan ratsulle löytyy hyvä tukikohta esim. e5-ruudusta. Valkea heitti siis etunsa mustalle täysin väärin arvioidulla vaihdolla.

Onneksi lopulta voitin pelin monimutkaisten vaiheiden jälkeen..

Manninen - Kiuttu (Oulu 2013, harjoituspeli 1 h/40 s. + 10 min)

14.h3! Na6?! (14...Nd7 15.g4 Nb6 16.Rhe1+ Be6 17.Bxe6 fxe6 ja valkean etu on minimaalinen. Komodo liputtaa alkuun varsin massiivista etua valkealle, mutta vähitellen etu katoaa lähes olemattomiin. h3-siirtoon liittyi myös ansa, joka jää lukijoiden selvitettäväksi. 14...b5!?) 15.Rhe1+ Be6 16.Bxe6 fxe6 += 17.Ne4 Rd5! 18.Nxf6 Kxf6 19.h4! h6 20.Re4?! (Nähtästi 20.Ne5 olisi säilyttänyt valkean pienen edun.) c5 = 21.Rde1 Re8 22.g4 cxd4 23.Nxd4?? Nc5 -+ 24.Rf4+ Kg7 25.Rd1 e5 (25...Rc8!) 26.Nf5+ gxf5 27.Rxd5 exf4 28.Rxc5 fxg4 ja valkea antautui muutaman siirron kuluttua (0-1).

Takapiruna toimi Komodo 3.

Super-Manninen is back.. and stronger than ever! :D

Rupesin taas harjoittamaan puuntuuppausta. Elo-luku tippui tasolle 2094 katastrofaalisessa sarjapelissä muutamia kuukausia takaperin, mutta nyt sitä lähdetään nostamaan kovaa vauhtia! Tänään minulla on treenipeli P-Suomen ykköstä Roope Kiuttua vastaan Lyseolla alkaen klo 17:30. Peliaika on 1 h + 10 min. Peltomaa arpoi minulle valkeat. Pikapelit meni ainakin varsin hyvin eilen netissä, kun hakkasin ihan pystyyn jonkun FIDE-mestarin (2-0).

PS. Uuden "ammattiblogini" löydät täältä.