Valkea on pelannut avauksen passiivisesti ja minulla (mustilla) on etua. Mustan kehitysetu suorastaan vaatii tornien rynnimistä "seitsemänteen taivaaseen" sotilaan uhrauksen avulla.
19..c4!? 20.dxc4 Rd2 21.b3 Rxe2 22.Rd1 b5! 23.cxb5 Rcc2
Tässä ajattelin, että loppupelitekniikkani on jo vähintään Kramnik-tasoa.
24.a4! "Täh? Voiko noinkin pelata.. argh.. jos torni ottaa f-sotilaan niin sit valkea pakottaa tornien vaihdon.. argh.. ja aikaa kulunut jo noin paljon.. mitä hemmettiä tässä pitäs nyt tehdä?" (Olin juuri eilen tutkinut tornien seitsemänteen taivaaseen liittyviä asemia mm. Nunnin kirjasta ja eihän kunkku yleensä ole f6:ssa)
Ei ainakaan 24..Ke5??
Peli päättyi lopulta tasan black outista huolimatta..
Jatkossa 24...Rxf2 25.Rf1 Rxf1+ 26.Rxf1+ Ke6 mustalla on edelleen hivenen etua.
Huomasin tänään, että tämän tyyppinen black out toistuu peleissäni kerta toisensa jälkeen 1) pari-kolme vahvaa siirtoa ja sitä seurannut hyvä asema; 2) edun yliarviointi ja voimakas hyvänolontunne: "tästähän tulee mukavasti pojoja"; 3) yllättävä (puolustus)siirto vastustajalta; 4) shokki ja sitä seuraava blunderi. Täydellinen esimerkki siitä löytyy liigapelistäni Alhoa vastaan.
Mieti, jos musta olisikin lyönyt daamin f6:sta takaisin e-sotilaalla torniloppupeliin siirryttäessä. Tällaiset pienet positionaaliset nyanssit tekevät loppupelejen tutkimisesta mielenkiintoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti