Mainitsin aiemmassa kirjoituksessani tuoreen Lontoo-opuksen, joka ei kestä kriittistä tarkastelua. Lontoo on tunnetusti avaus, joilla valkean on turha edes uneksia avausedusta - jos siis musta on edes hieman tutustunut ko. systeemin. Lontoon systeemin kannattajat ovat näemmä ruvenneet käyttämään uutta "hienostunutta" siirtojärjestystä. Pääjatkossa päädytään yllä näkyvään asemaan, mustalla on siirtovuoro.
Kirjan kirjoittaja puolustelee valkean asemaa tähän tyyliin: Mustan tilaetu on pelkkä optinen illuusio, sillä daamit ovat vaihtuneet. Tämä argumentti pitää ainakin osittain kutinsa. Valkean eduiksi hän mainitsee avoimen a-linjan sekä paineen mustan keskustaa vastaan. Ensimmäinen argumentti on täysin korrekti, mutta missä se valkean "paine" mustan keskustaa vastaan piileksii? Paine lienee minimaalinen; musta voi tarvittaessa tukea keskustaa f6:lla. Lisäksi hän mainitsee psykologisen edun: musta voi kuvitella omaavansa mukavan edun. Tämä lienee korrekti pointti.
Mutta se keskeinen kysymys kuuluu: Missä on valkean etu tässä asemassa, jos musta pelaa vaikkapa 14...Nc5? Valkean avaus tuskin on kovin onnistunut, jos hän kykene juuri ja juuri pitämään aseman tasapainossa. Itse ainakin pelaisin tätä asemaa mieluummin mustilla..
PS. Huomenna käsittelyssä norjalaisten Leningrad-läpyskä. Siitäkään ei ole liiaksi positiivista sanottavaa. Muuten, mainitsin eilen Alexei Kosikovin Elements of Chess Strategy -kirjan. Se oli jopa parempi kuin mitä ensivilkaisulta päättelin. Postaan lähipäivinä blogiini muutamia mielenkiintoisia poimintoja Kosikovin kirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti