Moderni näkemys shakkinappuloiden numeerisiin arvoihin

Modernin näkemyksen mukaan shakkinappuloiden numeeriset arvot ovat seuraavanlaiset (Kaufman 2012):

Ratsu                                  3 ½

Lähetti (pariton)                 3 ½

Torni                                   5 ½

Lähettipari                          7 ½

Kuningatar                          10

Nämä numeeriset arvot antavat oikein vastauksen liittyen nappuloiden vaihtoon lähes kaikissa asemissa, jossa kummallakaan pelaajalla ei ole merkittävää asemallista etua. Täydellä laudalla upseerien ja daamin arvo on yleensä himpun verran em. arvoja suurempi. Vastaavasti tornien ja sotilaiden arvo kasvaa laudan tyhjentyessä.

Tärkeä poikkeus on sivustoitu eli Fianchetto-lähetti kuningashyökkäyksen yhteydessä. Fianchetto-lähetti on lähes poikkeuksetta tärkein kuningasta suojaa nappula, joten yleensä sen (puolustuksellinen) arvo on vähintään tornin veroinen ja monissa tapauksessa suurempikin. Hyvä esimerkki tästä on sisilialaisen puolustuksen lohikäärmevariaatio.  

Satuin eilen voittamaan nopean shakin (15 min) Pohjois-Suomen mestaruuden, ja sain mitalin lisäksi palkinnoksi Yermolinskyn kirjan The Road to the Chess Improvement. Myös tämän kirjan esipuheessa painotetaan omien pelien analysoinnin tärkeyttä, joten ei muuta kuin Mannispeli kehiin.

Kuvion asema on pelistä Manninen - Fieandt (SM-liiga 2011-2012). Olin silloin ensimmäistä kertaa liigajäillä. Valkea on juuri uhrannut lähetin e6:een. Sitä aiemmin valkea oli rohmunnut ei-materialistista syistä c5-sotilaan, joka on kuitenkin heikko kaksoissotilas. Sen arvo lähenteli ennen uhrausta nollaa, mutta nyt sillä on kuitenkin jotain arvoa, sillä mustan ei ole niin helppo voittaa sitä takaisin. Valkealla on siis reilun kahden sotilaan arvosta materiaalia upseerista ja nyt tarjolla on lisää materiaalia laadun muodossa (ratsu lyö tornin).  

Tein kuitenkin virhearvion ja löin lähes välittömästi lähetin; olin ilmeisesti jo e6-uhraushetkellä tehnyt tämän päätöksen. 

Muutamaa siirtoa myöhemmin kävi selväksi, että  valkean kuningashyökkäysmahdollisuudet ovat täysin delusionaalisia: ”mahtava” tumma lähetti ei tee paljon mitään muuta kuin seisoo paikallaan ja suojelee pateettista C5-sotilasta. Valkea ei pysty etenemään f-sotilaalla, sillä f-linja on vankasti mustan hallinnassa ja mustan vahva lähetti tiirailee e4-sotilasta (ja samalla suojaa b7-sotilasta). Lisäksi mustan ratsulle löytyy hyvä tukikohta esim. e5-ruudusta. Valkea heitti siis etunsa mustalle täysin väärin arvioidulla vaihdolla.

Onneksi lopulta voitin pelin monimutkaisten vaiheiden jälkeen..